Summertime

Summer has been wonderful this year, very warm and shiny. Me and Jane has spent lot of our time in horse stables where Jane rides 2-4 times per week. Sometimes I'll go with her and that horse but many times it has been too hot for me so I have stayed inside that stable where is lot cooler!

Otto has also visited us very regularly, we have been swimming with Jane of course. Otto is totally mad in the water, he runs like rabbit and bulls at the same time!! Imagine that! I'd rather walk there and stand there while I relax at the same time.

On Friday evenings we have been watching Miss Marples detective stories from telly, they are very sophisticated for me. I would like to watch Police dog Rex (originally German series) but Jane thinks that I get too exited. So if I bark little and maybe telly moves few inches??

Our Bunny will go to school next week, to second class. Also her birthday is in this month. So we did some shopping today and Jane is sewing something to her...

Next month I have couple dog shows too.. Hey my friends what have you done this summer??

Käsitöitä ja Miss Marple

Miss Marple on miun ikisuosikkini dekkarikirjallisuudessa ja näistä filmatisoinneista pidän erityisesti. Koska miulla on erittäin hatarat muistikuvat toisesta isoäidistäni ja toinen isoäitini ei meistä lapsista juuri lainkaan välittänyt, on Miss Marple jonkinlainen isoäidin esikuva samalla miulle. Aina yhtä hillitysti käyttäytyvä, kudin mukanaan ja ennen kaikkea pää on terävä kuin partaveitsi. Luonnollisesti jotakin vanhuuden vaivaa täytyy olla eli ne huonot jalat.
Toisinaan tunnen itseni hieman samankaltaiseksi sillä nuo huonot jalat ovat täälläkin ja aivoja kuulemma tutkimusten mukaan riittäisi vaikka naapurille ja miekin kuskaan toisinaan kudinta mukanani.. Tykkään muuten todella paljon hänen pukeutumistyylistään, jos uskaltaisin niin käyttäisin tuollaisia vaatteita.

Eilen sitten hyppäsin puntariin ja viikon aikana olen karistanut tasan 3 kiloa. Osa on varmasti nestettä mutta osa varmasti sitä itseään. Pitkä tie on edessä mutta nyt ei ainakaan tämä alku ole ollut niin vaikea kuin odotin mutta vieroitusoireita on tuosta sokerista ollut ja on vielä välilläkin, sehän on selvää.

Käsityöinspiraatio on palannut ja sain tehtyä pupulle ne pyjamahousut ja nyt sitten on työn alla sille pyjaman paita synttärilahjaksi. Samalla sitten yritän aina välillä korjailla nuita hänen vaatteita.

Noa Noa vaatteet on rantautuneet ja meinasin kyllä mennä ostamaan sieltä sellaisen miun näköisen paitulin kyllä. Tosin vasta ensi kuussa, tässä kuussa varmasti päivät loppuu kesken kun haluan olla kotona kun pupulla alkaa koulu ja mie käyn kuitenkin ratsastamassa ainakin kahdesti viikossa ja nyt on tuota käsillä tekemisen intoa..

Niin ja ostin hameen! Sellaisen kynähameen mallisen joka levenee sitten polvista alaspäin, mahdollisesti pitää sitten ensi kesänä pienentää se mutta hame oli edullinen ja malli miulle passeli joten olen tyytyväinen.

Syyskuussa on pari koiranäyttelyä joten tällä viikolla tarvii trimmata Jade ja muutenkin ruveta pikkuhiljaa laittaamaan vanhaa Rouvaa kuntoon...

Ratsastusta sotanorsulla ja kuinka minusta tuli koppakuoriainen

Tunne oli kyllä hyvin mielenkiintoinen kun hain laitumelta tuon 170cm säkäisen ja jytkyn mutta, samalla lihaksettoman tosin pulskan ruunan. Mietin siinä kävellessäni että, millainen mahtaa olla tämän ruunan osaaminen ko olin ymmärrtänyt ettei osaa edes pohkeenväistöä ja laiskaksi sanottu.Varsinainen hoito ja varusteiden laitto oli ihan helppoa eli se oli ok. Mutta selkään pääsy ei ollutkaan helppoa sillä ruuna väisti aina kun olin saanut hänet seisomaan paikoilleen ja itse päässyt kivisen sillan päälle sopivaan kohtaan. No kärsivällisyys palkitaan ja ja arviolta noin 20 minuutin päästä sain ruunan pysymään paikoillaan ja pääsin sastulaan eikä sillä ollut kiirettä mihinkään vaan sain rauhassa säädellä vielä jalustimia selästä käsin. Mutta sitten matkaan ja kyllä pohkeisiin vastattiin ihan niinkuin pitikin. Eihän se mikään laiska ollut siinä mielessä. Tosin kankea kuin kanki kaikkonen jollei kankeampikin. Suu oli aika tunnoton ja ei tuo kyllä ymmärtänyt puoli pidätteistä mitään eikä istunnalla pysäyttämisestä. Tiukat ohjat ja voimaa siinä tarvittiin ja siitä en tykkää lainkaan. Ravi oli ihan kamallaa ko hää kulkee erittäin pitkässä muodossa, ei siis kokoa itseään yhtään niin siellä heiluin sivulle ja eteen kunnes sitten aloin keventää. Kyllä laukat nousivat ihan hyvin niin oikea kuin vasen. Ja kyllä se kuumuu vallan sillä ihan itse alkoi tarjoamaan ravia ja laukkaa. Hätäjarru löytyi kun kokeilin eli toinen ohja löysälle ja toisesta sitten tuntumaa ja käännetään niin pysähtyi hyvin. Luultavasti ei ole koskaan käytetty kun tuota hevosta on Unkarissa käytetyy vain vaellusratsuna siellä. Kyllä mulle tuli sellainen tunne kuin olisin ollut sotanorsun selässä mennyt...

Kuinka miusta tuli sitten koppakuoriainen? Myöhemmin sitten menin kokeilemaan sitä pientä 150 säkäistä suokkia ja ihan hyvin meni mutta, ei ole kuitenkaan suustaan niin herkkä kuin olisin toivonut. Pohkeille herkkä kuitenkin on. Omistaja kertoinkin että, kentällä on sitten enemmän rautaa suussa. Maastossa toimii nivelillä... Noh omistajan toimesta oli sit jäänyt kiristämättä satulavyö ja mie tulin alas niinkuin aina eli mun huono jalka eli vasen ottaa satulan takakaareen kiinni hieman noh koska satula oli löysällä niin valahdin satulan kanssa alas! Siihen sitten maahan mätkähdin jalat ja kädet taivasta kohden sätkien ko koppakuoriainen!! Voi mikä näky mahdoinkaan olla... Miulla ko tuo tasapaino on heikko niin olipa vaikea päästä ylös sen jälkeen vaan...

Tulin sit tuon jälkeen kotiin ja kassien kans eteiseen ja kas taas olin sit naamallani siinä ja koira ihmettelemässä tilannetta. Ei voinut ko hihitellä... Lopputulos on tämän epätieteellisen tukimuksen perusteella se että, sotanorsu vei miun tasapainon sillä ravillaan.

Onneksi pääsen tänään hakemaan tasapainon takaisin Gamsulla, sen kanssa ratsastaminen on mulle pelkkää juhlaa mie nautin joka sekunnista;)

Myötäilyjä ruunan kanssa

Nyt viime viikolla olen kokenut melkoisia elämyksiä ruunan kanssa. Gamsu on kehittynyt valtavasti nyt eteenpäin ratsastuksellisesti. Ja minä myös hänen kanssaan. Maastoillessamme miulla on paljon peltoja käytettävissäni, joissa voimme ottaa kunnon laukkaharjoitteita ja minä voin hioa istuntaani samalla. Vastaavasti niillä pelloilla voimme myös tehdä ihan kouluratsastusharjoitteita.
Mie hoksasin miten Gamsu lähtee kokoamaan itseään kun katselin tallinpitäjän ratsastusta. Kokeilin sitten pellolla tätä kun ravasin ensin että, sain lämmitettyä Gamsun kunnolla. Miulla kun ei ole kunnollisia jalkavoimia niin pohkeet eivät ole kovin hääppöiset mutta tämä sopii Gamsulle selvästi ja ohjat saa olla aika löysät. Mutta vielä ei voi pitää ohjia kaulassa kiinne vaan pitää levittää hieman ja sitten varovasti sormilla ikäänkuin leikkiä ohjilla ihan vähän niin Gamsu myötää samoin tein. Olipa hieno tunne kun niin pienillä avuilla hää myötäs ja molempiin suuntiin eikä tuntunut enää jäykältä. Gamsu oli oikein tyytyväinen näiden lenkkien jälkeen, rento kaikin puolin. Paljon olen kehunut ja kiittänyt häntä.
Enää voi vain toivoa lottovoittoa sillä tuon hevosen haluaisin ehdottomasti itselleni nimenomaan sen hurjan herkkyyden takia. Tiedän ettei ole hevonen joka sopii kaikille mutta itselleni herkkä hevonen sopii.

Joskus elämä heittää...

Viime talvena pukkasi tuo ratsastus into tosi voimakkaana takas. Löysinkin sitten itselleni hyvän paikan missä olen saanut ratsastaa useamman kerran viikossa maksutta. Ensin ratsastin vaikeaa suokkia pari kertaa viikossa ja tein maasta käsin töitä tuon hevosen kanssa, sen mitä miun fyysinen puoli antoi myöten.
Myöhemmin kuvaan tuli myös erittäin hankalana pidetty pv ruuna jossa on puolet täysiveristä. Itse en ole ruunaa missään vaiheessa pitänyt vaikeana vaan ennenminkin avuille herkkänä hevosena ja muuten erittäin järkevänä ja mitään pelkäämättömänä hevosena.
Olen suunnattomasti nauttinut tuosta työskentelystä ruunan kanssa. Tämä ruuna ilmeisesti pysyy vielä tuolla tallilla ensi kevääseen asti ja silloin omistajalla on tarkoitus saada se myytyä. Ruunan maine tosin on aivan hurja. Selässä siellä ei kuulemma ole ihmiset pysyneet jne...
Nyt sitten selvittelin tätä omaa tilannetta tuolta SRL:n kautta ja kävi ilmi että, tulen todennäköisesti saamaan vammaisratsastaja luokituksen joko IV tai III. Ihan hyvä juttu sillä näiden sairauksieni takiahan olen töistäkin poissa ollut jo viimeiset 4 vuotta eli olen kuntoutustuella ja pysyvää työkyvyttömyyseläkettä haetaan ensi vuoden alussa. Toki vaikka työkyvyttömyyden olen jo jotenkin hyväksynyt niin tämäkin asia pitää työstää ja hyväksyä itsensä kanssa.
Mutta nyt onkin sitten semmoinen iso ongelma etten voikaan lähteä tuolla ruunalla valmennuksiin tai kisaamaan. Eipä käy haltijalle sillä hän aikoo kisata sillä itse, mie vaan saan rakentaa sille peruskuntoa... Harmi sillä ruuna on passelin kokoinen miulle, toimii miun alla nätisti, soveltuu vammaisratsastukseen sillä selkään menossa on tosi fiksu. Eli ei hötkyile turhaan lainkaan. Ja kouluratsastuksesta kun on kyse niin kapasiteetti ei tule hevosella heti vastaan vaan miulla se tulee ennemmin vastaan. Harmittaa ko miulla ois motivaatio kova nimenomaan tuon hevosen kanssa. Juuri nyt tuntuu niin väärältä etten ole lottovoittaja tai syntynyt kultalusikka suussa. Että "vanha" sanonta pitänee paikkansa köyhänä synnyit ja köyhänä kuolet, etkä välissäkään rikastu...
Miulla meni monta vuotta siihen kun makoilin kotona ja yritin hyväksyä itseni tällaisena kun olen ja sen hyväksymiseen etten voi tehdä töitä enää koskaan. Tuntuu että, nyt olisi ekaa kertaa kaiken tämän jälkeen motivaatio tehdä ja olenkin tehnyt. Mutta tämä latistaa nyt paljon tunnelmia. Mie olin unelma-ammatissa joten ei ihme että, tilanteeni hyväksyminen oli hankalaa ja samalla romahti joka suhteessa koko elämä. Jäin sitten lapsen kanssa kaksistaan...
Enkä mie kyllä enää odotakkaan löytäväni parisuhdetta tällä iällä ja tällä vammaisuudellani...
Mutta toivoisin että, voisin pitää elämän syrjästä kiinne hyvän harrastuksen avulla mutta nyt tämän hetkisen tilanteen valossa ei näytä hyvältä.
Jokatapauksessa menen viikonloppuna katsomaan valmennusta naapurikaupunkiin kun ei sinne ole niin pitkä matka. uskon kuitenkin että, saan sieltä omaan ratsastukseeni vinkkejä kuitenkin.
Tuo SRL:n luokittaja on reissussa mutta palaa torstaina joten soitan silloin hänelle ja kuulen sitten lisää siitä asiasta. Luokitusta ei tarvitse ennenkuin aluekisoissa eli noviisiluokkiin voi mennä aiemmin. Mutta henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että, minun pitää saada tietää 99% varmuudella luokittajalta oma tilanteeni ennenkuin menen edes noviisiluokkaan sillä minusta se ei muuten ole eettisesti reilua muita vammaisratsastajia kohtaan. En tiedä miten muut vammaisratsastajat ovat tämän joskus ajatelleet kun luokitus on omalle kohdalle ollut ajankohtainen mutta itse koen tämän asian tärkeäksi...

Mice & Rats

Pictures of rats and mice, animals that once in my life  I thought I would never take them. Now they have stolen a piece of my heart! 

This is Dolly, age of 5 weeks and color is silver black.  She is cleaning herself. Rats are very clean animals. Dolly is still shy...
Here is Hope aged 7 weeks, color is russian blue. I wonder why I like the color, any similarity to kerries maybe??? Hope is very friendly, curious and likes to stay in my lap already. Pictures taken by J.Rämö.
This is Opal when she was very small mouse girl. Now she is already over 2 months. Colour is chinchilla.
This one is Norella and here she is just a baby. Now she is also over two months.. Long haired and colour is called something liked argente creme but it is diluted by blue gene... So it ins't approved colour but sometimes when breeding mice you might get something very exotic out. But you will learn a lot of genetics also of course...
This Kuutar is my favourite she is short-haired but satin version black fox color. So there is lots of shiny in that coat. All our mice are from same breeder miss Hanne Hirvonen Sotkulammen Hiiret

Photos by Sotkulammen Hiiret, do not copy any pics from this blog.

I thank her very much for those mice, because I have had so many wonderful moments with them. And most of all we have a great friendship!

All our mice  are very friendly and easy to handle. Thanks for the breeder!

This is one of those many points why people should always buy their animals direct from breeders, not never from animal stores.

Jades breeder have an animal equipment shop, but there isn't animals at all, only equipments for your pet. I don't buy animals from shop, so shouldn't you!

OMG We got Kreativ Blogger Prize a looon time ago

We got this neat prize from our friends Pershephone & Buster and of course their mom

We also need to give it to 7 blog buddies we like to visit, because they are also "Kreativ". We must ponder....so first the "Love List"...

The rules are;

1. Post it on your blog and link to the doggie that gave it to you.

2. List 7 things you love.

3. List 7 blogs you love.

4. Email or comment on the blogs you love to let them know you've given them an award.

Hahaa this is easy for me I mean to easy!

1. I love looooong walks without leash

2. I love our mice

3. I love our rats

4 I love that filly in the stables, I kiss her every time I see her

5. Food and rabbit ears of course

6. Bunny because I raised her, not Jane (really did you think she could??)

7. Okay lets say I love her a bit, Jane (so that she wont mind herself)

To who I shall give this to? There's a problem or not?

1. Karensbrae terriers

2.Airedale Heaven

3. Orifame cattery

4. Maggie and Mitch the Airedales

5. Slievemish

Sorry I can't think abou anymore. And I'm really sorry my blue friends that I didn't notice this price earlier. But how could I when Jane has been using me as living art gallery....