Summertime

Summer has been wonderful this year, very warm and shiny. Me and Jane has spent lot of our time in horse stables where Jane rides 2-4 times per week. Sometimes I'll go with her and that horse but many times it has been too hot for me so I have stayed inside that stable where is lot cooler!

Otto has also visited us very regularly, we have been swimming with Jane of course. Otto is totally mad in the water, he runs like rabbit and bulls at the same time!! Imagine that! I'd rather walk there and stand there while I relax at the same time.

On Friday evenings we have been watching Miss Marples detective stories from telly, they are very sophisticated for me. I would like to watch Police dog Rex (originally German series) but Jane thinks that I get too exited. So if I bark little and maybe telly moves few inches??

Our Bunny will go to school next week, to second class. Also her birthday is in this month. So we did some shopping today and Jane is sewing something to her...

Next month I have couple dog shows too.. Hey my friends what have you done this summer??

Käsitöitä ja Miss Marple

Miss Marple on miun ikisuosikkini dekkarikirjallisuudessa ja näistä filmatisoinneista pidän erityisesti. Koska miulla on erittäin hatarat muistikuvat toisesta isoäidistäni ja toinen isoäitini ei meistä lapsista juuri lainkaan välittänyt, on Miss Marple jonkinlainen isoäidin esikuva samalla miulle. Aina yhtä hillitysti käyttäytyvä, kudin mukanaan ja ennen kaikkea pää on terävä kuin partaveitsi. Luonnollisesti jotakin vanhuuden vaivaa täytyy olla eli ne huonot jalat.
Toisinaan tunnen itseni hieman samankaltaiseksi sillä nuo huonot jalat ovat täälläkin ja aivoja kuulemma tutkimusten mukaan riittäisi vaikka naapurille ja miekin kuskaan toisinaan kudinta mukanani.. Tykkään muuten todella paljon hänen pukeutumistyylistään, jos uskaltaisin niin käyttäisin tuollaisia vaatteita.

Eilen sitten hyppäsin puntariin ja viikon aikana olen karistanut tasan 3 kiloa. Osa on varmasti nestettä mutta osa varmasti sitä itseään. Pitkä tie on edessä mutta nyt ei ainakaan tämä alku ole ollut niin vaikea kuin odotin mutta vieroitusoireita on tuosta sokerista ollut ja on vielä välilläkin, sehän on selvää.

Käsityöinspiraatio on palannut ja sain tehtyä pupulle ne pyjamahousut ja nyt sitten on työn alla sille pyjaman paita synttärilahjaksi. Samalla sitten yritän aina välillä korjailla nuita hänen vaatteita.

Noa Noa vaatteet on rantautuneet ja meinasin kyllä mennä ostamaan sieltä sellaisen miun näköisen paitulin kyllä. Tosin vasta ensi kuussa, tässä kuussa varmasti päivät loppuu kesken kun haluan olla kotona kun pupulla alkaa koulu ja mie käyn kuitenkin ratsastamassa ainakin kahdesti viikossa ja nyt on tuota käsillä tekemisen intoa..

Niin ja ostin hameen! Sellaisen kynähameen mallisen joka levenee sitten polvista alaspäin, mahdollisesti pitää sitten ensi kesänä pienentää se mutta hame oli edullinen ja malli miulle passeli joten olen tyytyväinen.

Syyskuussa on pari koiranäyttelyä joten tällä viikolla tarvii trimmata Jade ja muutenkin ruveta pikkuhiljaa laittaamaan vanhaa Rouvaa kuntoon...

Ratsastusta sotanorsulla ja kuinka minusta tuli koppakuoriainen

Tunne oli kyllä hyvin mielenkiintoinen kun hain laitumelta tuon 170cm säkäisen ja jytkyn mutta, samalla lihaksettoman tosin pulskan ruunan. Mietin siinä kävellessäni että, millainen mahtaa olla tämän ruunan osaaminen ko olin ymmärrtänyt ettei osaa edes pohkeenväistöä ja laiskaksi sanottu.Varsinainen hoito ja varusteiden laitto oli ihan helppoa eli se oli ok. Mutta selkään pääsy ei ollutkaan helppoa sillä ruuna väisti aina kun olin saanut hänet seisomaan paikoilleen ja itse päässyt kivisen sillan päälle sopivaan kohtaan. No kärsivällisyys palkitaan ja ja arviolta noin 20 minuutin päästä sain ruunan pysymään paikoillaan ja pääsin sastulaan eikä sillä ollut kiirettä mihinkään vaan sain rauhassa säädellä vielä jalustimia selästä käsin. Mutta sitten matkaan ja kyllä pohkeisiin vastattiin ihan niinkuin pitikin. Eihän se mikään laiska ollut siinä mielessä. Tosin kankea kuin kanki kaikkonen jollei kankeampikin. Suu oli aika tunnoton ja ei tuo kyllä ymmärtänyt puoli pidätteistä mitään eikä istunnalla pysäyttämisestä. Tiukat ohjat ja voimaa siinä tarvittiin ja siitä en tykkää lainkaan. Ravi oli ihan kamallaa ko hää kulkee erittäin pitkässä muodossa, ei siis kokoa itseään yhtään niin siellä heiluin sivulle ja eteen kunnes sitten aloin keventää. Kyllä laukat nousivat ihan hyvin niin oikea kuin vasen. Ja kyllä se kuumuu vallan sillä ihan itse alkoi tarjoamaan ravia ja laukkaa. Hätäjarru löytyi kun kokeilin eli toinen ohja löysälle ja toisesta sitten tuntumaa ja käännetään niin pysähtyi hyvin. Luultavasti ei ole koskaan käytetty kun tuota hevosta on Unkarissa käytetyy vain vaellusratsuna siellä. Kyllä mulle tuli sellainen tunne kuin olisin ollut sotanorsun selässä mennyt...

Kuinka miusta tuli sitten koppakuoriainen? Myöhemmin sitten menin kokeilemaan sitä pientä 150 säkäistä suokkia ja ihan hyvin meni mutta, ei ole kuitenkaan suustaan niin herkkä kuin olisin toivonut. Pohkeille herkkä kuitenkin on. Omistaja kertoinkin että, kentällä on sitten enemmän rautaa suussa. Maastossa toimii nivelillä... Noh omistajan toimesta oli sit jäänyt kiristämättä satulavyö ja mie tulin alas niinkuin aina eli mun huono jalka eli vasen ottaa satulan takakaareen kiinni hieman noh koska satula oli löysällä niin valahdin satulan kanssa alas! Siihen sitten maahan mätkähdin jalat ja kädet taivasta kohden sätkien ko koppakuoriainen!! Voi mikä näky mahdoinkaan olla... Miulla ko tuo tasapaino on heikko niin olipa vaikea päästä ylös sen jälkeen vaan...

Tulin sit tuon jälkeen kotiin ja kassien kans eteiseen ja kas taas olin sit naamallani siinä ja koira ihmettelemässä tilannetta. Ei voinut ko hihitellä... Lopputulos on tämän epätieteellisen tukimuksen perusteella se että, sotanorsu vei miun tasapainon sillä ravillaan.

Onneksi pääsen tänään hakemaan tasapainon takaisin Gamsulla, sen kanssa ratsastaminen on mulle pelkkää juhlaa mie nautin joka sekunnista;)

Myötäilyjä ruunan kanssa

Nyt viime viikolla olen kokenut melkoisia elämyksiä ruunan kanssa. Gamsu on kehittynyt valtavasti nyt eteenpäin ratsastuksellisesti. Ja minä myös hänen kanssaan. Maastoillessamme miulla on paljon peltoja käytettävissäni, joissa voimme ottaa kunnon laukkaharjoitteita ja minä voin hioa istuntaani samalla. Vastaavasti niillä pelloilla voimme myös tehdä ihan kouluratsastusharjoitteita.
Mie hoksasin miten Gamsu lähtee kokoamaan itseään kun katselin tallinpitäjän ratsastusta. Kokeilin sitten pellolla tätä kun ravasin ensin että, sain lämmitettyä Gamsun kunnolla. Miulla kun ei ole kunnollisia jalkavoimia niin pohkeet eivät ole kovin hääppöiset mutta tämä sopii Gamsulle selvästi ja ohjat saa olla aika löysät. Mutta vielä ei voi pitää ohjia kaulassa kiinne vaan pitää levittää hieman ja sitten varovasti sormilla ikäänkuin leikkiä ohjilla ihan vähän niin Gamsu myötää samoin tein. Olipa hieno tunne kun niin pienillä avuilla hää myötäs ja molempiin suuntiin eikä tuntunut enää jäykältä. Gamsu oli oikein tyytyväinen näiden lenkkien jälkeen, rento kaikin puolin. Paljon olen kehunut ja kiittänyt häntä.
Enää voi vain toivoa lottovoittoa sillä tuon hevosen haluaisin ehdottomasti itselleni nimenomaan sen hurjan herkkyyden takia. Tiedän ettei ole hevonen joka sopii kaikille mutta itselleni herkkä hevonen sopii.