Ratsastusta sotanorsulla ja kuinka minusta tuli koppakuoriainen

Tunne oli kyllä hyvin mielenkiintoinen kun hain laitumelta tuon 170cm säkäisen ja jytkyn mutta, samalla lihaksettoman tosin pulskan ruunan. Mietin siinä kävellessäni että, millainen mahtaa olla tämän ruunan osaaminen ko olin ymmärrtänyt ettei osaa edes pohkeenväistöä ja laiskaksi sanottu.Varsinainen hoito ja varusteiden laitto oli ihan helppoa eli se oli ok. Mutta selkään pääsy ei ollutkaan helppoa sillä ruuna väisti aina kun olin saanut hänet seisomaan paikoilleen ja itse päässyt kivisen sillan päälle sopivaan kohtaan. No kärsivällisyys palkitaan ja ja arviolta noin 20 minuutin päästä sain ruunan pysymään paikoillaan ja pääsin sastulaan eikä sillä ollut kiirettä mihinkään vaan sain rauhassa säädellä vielä jalustimia selästä käsin. Mutta sitten matkaan ja kyllä pohkeisiin vastattiin ihan niinkuin pitikin. Eihän se mikään laiska ollut siinä mielessä. Tosin kankea kuin kanki kaikkonen jollei kankeampikin. Suu oli aika tunnoton ja ei tuo kyllä ymmärtänyt puoli pidätteistä mitään eikä istunnalla pysäyttämisestä. Tiukat ohjat ja voimaa siinä tarvittiin ja siitä en tykkää lainkaan. Ravi oli ihan kamallaa ko hää kulkee erittäin pitkässä muodossa, ei siis kokoa itseään yhtään niin siellä heiluin sivulle ja eteen kunnes sitten aloin keventää. Kyllä laukat nousivat ihan hyvin niin oikea kuin vasen. Ja kyllä se kuumuu vallan sillä ihan itse alkoi tarjoamaan ravia ja laukkaa. Hätäjarru löytyi kun kokeilin eli toinen ohja löysälle ja toisesta sitten tuntumaa ja käännetään niin pysähtyi hyvin. Luultavasti ei ole koskaan käytetty kun tuota hevosta on Unkarissa käytetyy vain vaellusratsuna siellä. Kyllä mulle tuli sellainen tunne kuin olisin ollut sotanorsun selässä mennyt...

Kuinka miusta tuli sitten koppakuoriainen? Myöhemmin sitten menin kokeilemaan sitä pientä 150 säkäistä suokkia ja ihan hyvin meni mutta, ei ole kuitenkaan suustaan niin herkkä kuin olisin toivonut. Pohkeille herkkä kuitenkin on. Omistaja kertoinkin että, kentällä on sitten enemmän rautaa suussa. Maastossa toimii nivelillä... Noh omistajan toimesta oli sit jäänyt kiristämättä satulavyö ja mie tulin alas niinkuin aina eli mun huono jalka eli vasen ottaa satulan takakaareen kiinni hieman noh koska satula oli löysällä niin valahdin satulan kanssa alas! Siihen sitten maahan mätkähdin jalat ja kädet taivasta kohden sätkien ko koppakuoriainen!! Voi mikä näky mahdoinkaan olla... Miulla ko tuo tasapaino on heikko niin olipa vaikea päästä ylös sen jälkeen vaan...

Tulin sit tuon jälkeen kotiin ja kassien kans eteiseen ja kas taas olin sit naamallani siinä ja koira ihmettelemässä tilannetta. Ei voinut ko hihitellä... Lopputulos on tämän epätieteellisen tukimuksen perusteella se että, sotanorsu vei miun tasapainon sillä ravillaan.

Onneksi pääsen tänään hakemaan tasapainon takaisin Gamsulla, sen kanssa ratsastaminen on mulle pelkkää juhlaa mie nautin joka sekunnista;)